viha

viha täyttää sydämeni syöverit
sen viimeisenkin kolkan
joka siitä oli jäljellä

se sokaisee unohdetun katseen
hyväilee varomattomasti
ja sitten tappaa

se hivelee kuuloani tarkkaan
mainitsee minun unohtaneen sen
sitten kaikkoaa

se raottaa sanaista arkkuani
päästää valloilleen vahvat sanani
ja karkottaa sen ainoan hyvän
joka minulla oli jäljellä

viha
se voittaa lopulta
valtaa minut ympärilleen
kietoo sormensa ympärille
ja käskee minun elää yksin