pelasta minut
tältä vihalta ja tältä pelolta
vihalta joka minua kiduttaa
pelolta joka minua vainoaa
kipua siedän mutta en näitä pelkoja
pelkoja jotka minua kiduttavat
maailmaa joka minua vainoaa
vain pieni vihlaisu ranteessa ja olen jälleen vapaa kaikista peloistani
mutta silti viha minua vielä vainoaa
kunnes kehoni on sieluton...
Selite:
Ehkä hiukan melankolinen ja varmasti ontuu mut kirjotettu joskus pahassa jurrissa\krapulassa...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joo, viiltely on tosiaan turhaa ja ikävää, mutta kauniisti siitä silti kirjoitat. Paljon tunnetta mukana ja viimeinen rivi on tosi hyvä.
Ei jumankauta!!! viiltely on äärimmäisen hanurista!!