Kasvoissasi nään sen
tuskan ja häpeän,
kohdistuen yksin minuun
ilman sääliä jota en kaipaa
ilman sääliä jota en tuntea halua
Se mitä tein ja sanoin
anteeksi en halua,
se mikä jäi tekemättä ja sanomatta
anteeksi en saa
Joka aamu ja ilta
kasvoissasi sama
tuska ja häpeä.
Katseesi porautuu syvälle,
syvälle pimeään sieluuni,
se repii ja raastaa sisälläni
tuhoten maailmani,
hajoittaen mieleni,
murhaten elämäni.
Murskaan kasvosi
tuhotakseni tuskan ja häpeän
korjatakseni maailmani,
kootakseni mieleni,
elvyttääkseni elämäni.
Pirstaleista tuhannet ja taas tuhannet
samat irvokkaat kasvot tuijottavat,
sama tuska ja häpeä
kiiluvissa silmissäsi loistaen,
nyt ja aina
sinä minua vainoten,
kirottu sinä
oma peilikuvani!?!
Selite:
Älkää olko liian ankaria,tämä on meinaan ensimmäin runo jonka julkaisen...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvä runo, varsinkin ekaks :)
tykästyin tohon loppuun
"kirottu sinä
oma peilikuvani"
ja nätit hiukset sul on ;P
Tosi upea ja vaikuttava tosi mahtava runi'o.
Ekaksi runoksi loistava.Ja muutenkin.
Itse häpeän jokaista runoani.
Lopun luettuani meinasin jopa nauraa.
Tästä tunnistan minäkin itseni.
Hienoa.
Kiitoksia.
hieno runo.