Monologi

Runoilija Monologi

mies
Julkaistu:
1
Liittynyt: 19.8.2007

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Pain is what we all desire
 

Silmiäni kirveltää. Itken katkeran kyyneleen, joka on värjäytynyt verenpunasta. Kauneus, ilo, ja rakkaus, ne ovat lupauksia mutta silti vain silmänlumetta. Toivon saavani kaiken sen, mutta saan vain sen mitä ansaitsen. Katkeruden, vihan. Raivon ja epätoivon, ne ovat tämän maailman todellinen lahja. Minkä vuoksi taistelemme toisiamme vastaan? Siksikö että sasimme olla vapaita? Vapaita omissa vankiloissamme. Omissa näkymättömissä häkeissämme.

Sisälläni kiehuu. Raivoan ja huudan apua päästäkseni pois tästä niinsanotusta vapaudestani. Kaikki näkevät ja kuulevat sen, mutta kukaan ei tuo autuuttaan esille. Katkeruus tulee sisälleni. Kuvittelen maailman toivoa, jota ei ole. On vain rappeutuneita kasvoja, jotka ovat täynnä epätoivoa. Päälläni on pimeys, varjo, joka peittää valon silmistäni ja vaikka näkisinkin valon en pääse sinne, vaan varjo kulkee ylläni ikuisesti.

Raivo ajatuksissani kasvaa vihan mukana. Tämä paikka, vankilani huutaa tyhjyyttään kaikesta siitä mitä meille luvattiin. Tukahdutan tunteeni ihmisistä ja ajatuksistani. Teen itsestäni näkymätöntä. Tyhjää ja merkitsemätöntä. Mustavalkoinen todellisuus on tunkeutunut mieleeni, eikä se anna minulle rauhaa. Kunnes kaikki loppuu. Vai olemmeko tuomittu elämään ikuisuuden tuskassamme ja kärsimyksessämme.

Selite: 
Ajatus. Sana. Yksi istunto.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot