Mä olisin huolehtinut susta
Suojellut sua
ollut aina sun luona.
Katsonut,
ettei kukaan koskaan tee pahaa.
Mä olisin rakastanut sua
enemmän kuin mitään
luoja miten paljon
mä rakastan sua jo nyt.
Ja vielä
ikuisesti
Teitä kumpaakin.
Ja häntä kolmatta.
Enkä mä voi tehdä mitään.
En voi korjata mennyttä.
Ei ole mitään pahempaa
joudun vain katsomaan sivusta
ja olla
muka niin vahvana.
Jaksaa
vaikket sinäkään jaksanut
eikä hän.
Seison suorana
itkeä saa vain rajoitetun ajan
koska muut eivät kestä kipua
enkä minä.
Väittää,että osaa unohtaa
Vaikka
haluaisin suudella otsaasi
silittää hiuksiasi
kuolla puolestasi.
Olisin antanut mitä tahansa.
Antaisin.
Ostaisin, lahjoisin
varastaisin
vaikka maailman.
Tätä haavaa ei kukaan voi parantaa.
Kuin amputoitu raaja
osa ruumiistani.
Menetetty ikuisiksi ajoiksi
hävinnyt, kuollut
kadotettu elämäni.
Toinen.
Ja kolmaskin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voimakas runo, jossa lyyrinen minä kuulostaa epätoivon riivaamalta.