Kesähorroksessa

2004 (15-vuotiaana) olin ilmeisesti sitä mieltä, että "erilaisuutta ja tavallisuutta ei ole olemassa. Siksi ne eivät toimi vastakohtina toisilleen."
Tai sitten yritin vain olla ovela ja taiteellinen.
Ainakin se oli senaikainen profiilitekstini.

2010 paikkeilla (minun laskupäälläni 21-vuotiaana) löysin tunnukseni uudestaan, ja kauhusta soikeana copy/paste raikuen tallensin julkaisemani kymmenet (ja taas kymmenet) runot talteen itselleni jollekin kovalevylle, joka varmastikin on jo sanonut itsensä irti varaston uumenissa.
Jätin jälkeeni vain senaikaisten kappaleitteni sanoituksia.

2022 löysin tunnukseni jälleen. Noin kymmenen minuuttia sitten.
Nyt itselleni armollisempana olen päättänyt jättää vanhat sanoitukseni esille.

Tämä on hieno sivusto. Se on varmasti auttanut monia paljon.
Runoilu ja runotaide näyttelevät hyvin pientä osaa elämässäni tätä nykyä. 
Mutta sanoja minä rakastan.