Joka aamu tunnen olevani niin yksin.
Katseeni harhailee kauas pois,
se ei jää mielellään tähän maailmaan.
Muistojen lailla sieluni haipuu,
sitä raastavat monet huolet,
viha, pelko
Miten väsynyt olenkaan
laukkaamaan tässä erämaassa!
Miten väsynyt olenkaan
piiloutumaan saalistajilta!
Tuulet ovat muuttumaan päin,
toivon näin
Ja miten mieleni näkeekään,
ja miten kauas se vaeltaakaan;
maailmaan, jossa tuska on vain sana
muiden sanojen joukossa.
Sinne, missä villihevoset juoksevat,
kultaiset laaksot aukeavat,
missä hymyillen voin laulaa,
voin olla olematta onneton.
Voin olla peloton.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vau, tämä on niin mieleen jäävä ja mukaansa tempaava.
''Muistojen lailla sieluni haipuu,
sitä raastavat monet huolet,
viha, pelko''
Erittäin kaunista, tässä on tunnelmaa. Pahemmin en edes keksi sanoja tästä, en ainakaan mitään huonoa, pelkkää positiivista. :>