Muistatko vielä
sen kesän portaiden
varjossa?
Sen tunteen kun sateen
jäljet näkyvät vielä
kasvoillasi?
Eikä ikuisuus ole vielä täällä.
Olen aava, valtava ulappa
täynnä lokkeja
merimiesten tarinoita, huutoja,
äänetöntä hiljaisuutta, joka
kuuluu silmänkantamattomiin.
Olen täynnä tyrskyjä,
suurta kaaosta, epäjärjestystä.
Yö on valtava pehmeä
tänään portaat ylettyvät
taivaaseen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo!
Suosikit <3
Upea runo!
Suosikit <3