Aarniometsälle

Runoilija Jimmie

mies
Julkaistu:
11
Liittynyt: 25.2.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"Emme ole perineet maailmaa esi-isiltämme, olemme lainanneet sen lapsiltamme."
 

Auringossa puhkeava halava
Säteissä ja lehtien tuoksussa olen - ihastun
tuonne lehvästön varjoon minne sinä sulkeudut
niin kuin aarniometsän olemus -
juurakon syvyys ja rungon lujuus
latvaan pesineen linnun korkeissa mietteissä kodistaan

Näissä suloisissa säteissä saan kylpeä...
Ja silti minä kalpenen vasten lehvästön varjoa
vasten juurakkoa ja runkoa
joita vasten sinä pohdit aarniometsän syvyyden luokseni

Ja kun sinä hyräilet hiljaa salaisuuksia
joita aarniometsät kantavat mukanaan
minä leijailen tällä lehdellä viereesi

Hiussuortuviesi tuoksussa hengitän keuhkoni täyteen
ja sydämeni pamppailee
kuin edessäsi vuolaana pulppuava puro
pakahtuen lopulta hartauteen
niin kuin tekevät kivet
jotka ympärilläsi kuuntelevat hetket ikuisuuksiksi itseensä

Vieressäsi minä innolla olen ja odotan
koska hiljalleen lahoan
ja muutun energiaksi
josta aarniometsäsi vahva syvyys hengittää,
kunnes lopulta huokaa minut kokonaan luoksesi

Kuudennella aistilla voit minut silloin huomata,
aistia harmonian,
meidät molemmat,
pohdiskelupuusi pauloissa...
Ja niin viimein,
viimein saan rakastaa sinua niin kuin aarniometsä vain voi
hiljaa
hauraan ja vahvan syvästi

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo.

 

Käyttäjän kaikki runot