Konttasin huoneessa ja etsin jotain
etsin jotain löysin jotain muuta
muistot, kaikki muistot sinusta
asettelin muistot sängylle yksitellen
jokaiselle annoin monet kyyneleet
paiskoin muistot ympäri huonetta
itkin samalla
näin vain ne hauskat hetket
silloin joskus
heitin esineen aina sinua kohti
en enää edes muistanut miltä näytit
elämä on kohdellut sinua kaltoin
kaikki muistot rikki
sydämeni on niin hajalla että tuskin elän enää
miksi minun piti nuo tavarat löytää
taas myrkytit minut
kehoni on jo niin kuollut
että sitä voi sanoa ruumiiksi
lopulta makasin lattialla muistoesineiden palaset ympärilläni ja matto kastunut kyynelistä
minä olin lakastunut elämästä...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
waude! todella upea runo olet saanut hienosti tuotua taas sen tuntemuksen esiin runollasi. loppu on hienosti toteutettua se tunne kun makaat muistojesi keskellä siis perhanan hyvin tehty runo! runo nimeä myöten on todella hieno teos. olet hyvä kirjoittaja runoillasi on upeita fiiliksiä.
hieno ja tuskainen runo! kertoo hyvin sen, kuinka kaikki voi hajota taas hetkessä..
kiitos muuten kommenteistasi! :)