En voi uskoa, että olet poissa.
Ilman hengityksesi ääntä, yöt hiljaiset
silmäni sokeat, kun etsin sinua väkijoukosta
ääretön yksinäisyys herätessäni ilman sinua
oloni haavoittuvainen ilman kosketustasi
lattia äänetön vailla askeleitasi
hautakivesi kylmä vasten kämmentäni
lempeä sade, joka sekoittuu kyyneleisiini
Miksi teit sen?
Tapoit itsesi hiljaa kiduttaen,
petit minut, rikoit lupauksen.
Ja silti tiedän, olit pelkkiä sirpaleita.
Ehkä olet viimeinkin onnellinen?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi