Suljit minut lasipurkkiin ja nostit ikkunalaudalle katsomaan maailmaa.
Kerran kuukaudessa pyyhit pölyt pois purkin päältä
ja katsoit, että hengitinkö enää.
Ihmettelin sitä joskus itsekin,
kuinka sain henkeä siinä purkissa,
jonka kannessa ei ollut edes pienen pientä reikää.
Ihmettelin sitäkin, miten aurinko ei minua polttanut
tai edes pieni tuulen vire ikkunanraosta lattialle pudottanut.
Silti, toivoni ei ole vielä kuollut.
Joku kaunis päivä Sinä tulet ja avaat lasipurkkini kannen
ja otat minut syliisi.
Etkä enää koskaan häpeä minua niin paljoa, että
sulkisit takaisin purkkiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
