Nimetön

Tyhjät sängyt,
pölyiset lattiat.

Hiljainen talo,
likaiset ikkunat.

Missä ilo,
missä nauru,
missä äänet lapsien?

Harmaa ankeus
peittää alleen sen.

Eilen vielä kuulin ja näin
kuinka kaksi lasta käsikkäin
lauloi laulua iloista ja onnellista.

Tänään talossa hiljaisessa
ei edes valonkajoa.
Ei ääntä iloista
ei ääntä tuttua,
vain hiljaisuus piinaava.

Kuinka palata eiliseen,
siihen onnen tunteeseen?
Kun kaksi elämäni rakkainta
nauraa heleää naurua.