Nimetön

Runoilija -sakura-

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 31.7.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

..... tämähän on vaan sitä elämää, kipeää ja pettävää ..... onneksi on myös päiviä jolloin voi hymyillä
 

Menetystäsi en mä pysty korvaamaan.
On taas yksi enkeli lähetetty matkaan.

Kipua ja tuskaa sun sisällä,
ei pysty kukaan mittamaan.
Kai vain aika voi sen parantaa.

Rikki ja maahan poljettu on mielesi,
ikävä loputon suurin tunteesi.

Ojenna rakas kätesi,
jos se hetkeksi helpottaa.
Auttaa pienin askelin
eteenpäin jatkamaan.

Aika kuulema kaikki haavat parantaa
ja niin uskon myös olevan.

Unohtaa ei voi, eikä saa milloinkaan.
Muistot kantaa ja kultaa menneen maisemaa.

Ojenna rakas kätesi,
anna minun kannatella
ja valaa uskoa huomiseen.
Anna mun tukea ja auttaa,
vaikka en pysty ihmeeseen.

Haluan ottaa osan surustasi,
jakaa painavan taakkasi.
Mennä yhdessä eteenpäin,
kaksi kahjoa käsikkäin.

Selite: 
16.06.2012
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot