Unelmien rovio

Runoilija unilapsi

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.7.2004
Viimeksi paikalla: 19.7.2017 19:37

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Liekit leiskuvat yössä punaisina
Roihu on parhaimmillaan

Heitän rovioon ensimmäisen unelman
Ilkeästi sihahtaen se alkaa käpristyä ja mustua

Rohkaistun
Poltan seuraavaksi jotain suurempaa
Se vääntelehtii kuin kuolontanssissa
Liekkien keskellä

Tyhjennän mieleni sopukoista
Monta pientä haavetta
Kunnes jäljellä on enää
Kaikkein raskain

Ponnistelujen jälkeen
Viimeinenkin
Roihuaa komeasti

Katselen haikeana
Mutta ihaillen
Lämmittävää roviota

Luulin jättäneeni kaiken taakseni

Mutta aamun valjetessa
Minulla on
Kourallinen tuhkaa

Selite: 
Joistakin asioista ei vaan pääse irti, vaikka kuinka yrittäis.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

hätkähdin pahasti ensimmäisen kappaleen jälkeen, sillä tämä muistutti hyvin paljon Arto Melleriä "sireenit ulvovat yössä, tuli on irrallaan..."

Unelmat on tärkeitä! älä koskaan luovu unelmoinnista! sillä mitä jää ilman niitä... pelkkää realismia ja arkea. Unelmat voivat joskus kääntyä tavoitteiksi ja sitä kautta toteen :)

Mistä sää oikein näitä runoja teet? Ihan oikeesti, ei kenenkään aivoista voi lähtee näin hienoo tekstiä! Ei VOI!

Lohduton runo.. haikea.. epätoivoinen... siksi kai siitä pidin :)

 

Käyttäjän kaikki runot