Minä kadun

Runoilija Amina

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.7.2004
Viimeksi paikalla: 15.9.2020 14:49

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Minä kadun

Auringonpimennyksiä kangastapetissa
jähmettymistä edessäsi
muka betoniksi,
iskun alla
vesi oli muuttunut aamulla punaiseksi
Kuvia jatkumona

Lähtöjä,
ikuisia lupauksen rippeitä,
varastettuja avaimia rappukäytävässä ja
särähtävät äänet 03:26 am
maston kautta
Vapinaa

Palaamisia,
pakkasaamun ohitus raiteiden alta
laskuhumalassa,
hölmö, uskovainen
Lopulta lumihangessa voimattomana,
myöhästyin
Paskapää


Minä kaaduin

Minä nousen

vihdoinkin


Minä kadun
koska olin onnellinen


Suoraselkäisin kriitikko totesi kylmästi
nolla tähteä
Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

ei onnellisuuttaan pidä koskaan katua. hyvä runo tämä :)

mie olen tuntenut onnellisuutta tälläisessä naamari tyyppi tilanteessa mutta en silti kadu sitä mitä tunsinsilloin vaikka se jälkeenpäin satuttikin.

Olen eri mieltä. Esimerkkinä: Jos on ollut onnellinen toisesta ihmisestä, joka on kuitenkin lopulta pettänyt luottamuksen ja esittänyt olevansa jotain mitä todellisuudessa ei ole, niin se oma onnellisuushan on oikeastaan ollut harhaa, kun tällä ihmisellä on ollut kuvainnollisesti naamari kasvoilla.
Eikä kukaan halua muistella sitä tuntemaansa onnea lämmöllä, siksi katuminen on sallittua.
Kiitos sanoistasi, ne laittoivat ajattelemaan :)

Elämänmakuista, vahvaa runoutta. Osui ja upposi

 

Käyttäjän kaikki runot