Nimetön

Ei koskaan enää

Title: Ei koskaan enää
Author: Purastik
Paring: Sirius/Regulus
Genre: slash, drama, one-shot, angst
Rating: R
Summary: Siriuksella on vahvoja tunteita veljeään kohtaan. Tunteita, joita hän ei voi ymmärtää tuntevansa henkilöä kohtaan, josta ei ennen edes pitänyt.
Warnings: Incest

i Nuori tummatukkainen poika seisoi ovenraossa katsellen äitiään, joka leikki hänen pikkuveljensä kanssa. Hänen inhottavan, rasittavan, kaikkien rakastaman pikkuveljensä kanssa. Veljen, josta kaikki pitivät ja josta piti tulla jotain suurta. Toisin kuin hän, Sirius Musta, niin Regulus oli syntynyt maailma käsissään. Kaikki arvostivat suvun nuorinta jäsentä ja jättivät Siriuksen yksin nurkkaan leikkimään, kun ihastelivat hänen veljensä saavutuksia. /i

Tuo samainen poika istui nyt huoneessaan pää painuksissa. Mustat hiukset siististi poninhännällä ja tumma puku päällä hän hengitti raskaasti. Sama juttu joka kerta suvun tullessa vierailulle. Sirius oli ollut ensimmäisenä ovella tervehtimässä vieraita, hän oli aikonut olla oikein ystävällinen kaikille.
Mutta kukaan ei ollut edes huomannut häntä. Sirius oli saanut jokaisen takin, monta hattua ja pari hansikastakin kun kaikki olivat huomanneet Reguluksen. Kukaan ei tuntunut muistavan, miksi he olivat edes tulleet. Siriuksen syntymäpäivä. Se ainoa päivä vuodesta, kun kaikkien kuului huomata vain hänet. Välittämättä hänen veljestään, vaikka tämä olikin kaikin puolin täydellinen.

Ripustaessaan takkeja, hän oli löytänyt pieniä rasioita yhden jos toisenkin taskusta, kaikki hänelle. Pieniä mitättömiä lahjoja, jotka sisälsivät toinen toistaan kalliimpia ja prameampia koruja.

Sirius ei välittänyt ruoasta, joku tulvi herkullisen tuoksuisena hänen nenäänsä. Huoneessaan hän saisi olla rauhassa. Matkalla ylös hän joutui kuitenkin ohittamaan ruokasalin, ja näkemään Reguluksen uudessa smaragdinvihreässä silkkipuvussaan leikkaamassa hänen kakkuaan. Mutta eihän Sirius välittänyt Reguluksesta. Hän toivoi ettei välittäisi. Toivoi olevansa parempi, tietäisi olevansa parempi, välittäisi vain itsestään. Mutta se ei ollut niin. Tahtomattaan hänen katseensa viipyi tuossa nuoressa miehessä, joka oli kuin nuori versio Siriuksesta.

Sama filmi niistä viime hetkistä pyöri hänen mielessään. Sängyn jouset natisivat, kun hän vaihtoi asentoa. Tummansininen peitto oli rypistynyt siltä kohdalta, missä hän oli istunut. Sirius avasi hiuksensa ja antoi niiden valua silmien eteen verhoiksi, jotka kätkivät taakseen suolaisten kyynelten virran.

Kaikki nämä vuodet hän oli kestänyt tunteen olla ikuinen kakkonen. Jokaisen hetken hän oli vain ajatellut pahoja asioita sanomatta mitään. Mutta ihmisellä on tietty raja, mihin asti sontaa voi kestää. Ja Siriuksen raja oli kohta jo ylitetty.