Yksin pimeässä huoneessaan
vain seinät ystävinään
muiden hylättyä
istuu ihminen itkien,
Menettäen luottamuksen kaikkeen
tuntee sydämensä haljenneen
sirpaleisiin tuhansiin palasiin,
Jaksa ei valvoa, ei nukkua,
makaa vain paikallaan liikkumatta
yksinäisyyden syleillessä,
hänet muualle vieden tästä maailmasta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo omassa synkkyydessään..tähän se polku voi joskus johtaa, joskus yksikin sana voi olla liikaa..