Menetys on kuin syvä haava,
haava joka on sydämen syövereissä.
Se kirvelee, se polttaa.
Se sisällä koko ajan vuotaa.
Ei pysty puhumaan.
Eikä siitä saa edes hetken mielirauhaa.
Sä teit sen,
viilsit auki pienen sydämen.
Veit mukanas onnen ja rakkauden.
Tiedän että sydän parantuu,
mutta nyt tää niin paljon vaan sattuu.
Haava kasvaa, se kasvaa umpeen.
Jättäen sinne suuren arven.
Nyt voin ainakin sanoa,
minulla on ikuinen muisto sinusta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runo. on hieno muutenkin, mutta erityisesti nyt juuri tällä hetkellä pystyn samaistumaan tähän nii hyvin että tää koskettaa tosi paljon.
Kauniisti kirjoitat. :))