Tänään vatsani on tyhjä
ja maailman suurin sydän
oli näytteillä rintalastani alla
Pieni kun olen
se oli oikeastaan vähällä potea
ahtaan paikan kammoa
Muualla talutetaan susia
jotka syövät enemmän kuin minä
ja joiden vatsoissa
on vain eilispäivän uutisia
Alakerrassa joku lukee
edelliset neljä riviä
eikä tajua yhtään mitään
ja kaiken huippuna närkästyy
sitä seuraavista lauseista
Ei se mitään
sillä kaiken kaikkiaan
lukija on jo irtautunut runon maailmasta
sillä se rikkoutui seitsemän riviä sitten
joten mitään ei oikeastaan
enää tarvitsekaan ymmärtää
Kertoja pahoittelee tuhoamaansa illuusiota
ja antaa vuoron seuraavalle
joka jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut
ennen tai jälkeen sen hetken
jolloin hänestä tuli päähenkilö
Joku on jossain
ja hänellä on nälkä
ja asialle olisi syytä tehdä jotain
ennen kuin kaikesta lähtee järki
Kuinka monta riviä voi tuhlata
ja samalla sekoittaa täysin
metatasot ja ne muut
Toinen kertoja lopettaa
ja antaa vuoronsa minulle
Minun vatsani on tyhjä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan huikean hieno runo, ja erityisesti rakastuin tähän kohtaan: "ja maailman suurin sydän
oli näytteillä rintalastani alla
Pieni kun olen
se oli oikeastaan vähällä potea
ahtaan paikan kammoa"
Kerrassaan upea, vaikkakin utopistisen sekava, mutta silti hienoa runoilua. Sulla on uskomattoman uniikki tyyli kirjoittaa, koukuttava tyyli. Tykkään.
Nälkäisenä sitä ajatus juoksee kummia polkuja ...
Olin justiinsa aikeissa kirjoittaa, etten edes tahtoisi ymmärtää runojasi (kun eivät ne tunnu sitä vaativan) mutta sinähän sanoit sen melkeenkin itte.
Enpä yhtään ajatellut mitään työtapaturmia, ehh. Pidin ajoittain.. En siis joka kohdasta, mutta silti.. Mun on nälkä.
Kiitos.
Kuinka tyhjällä vatsalla pää voi olla noin täynnä mielikuvia. Pidin tästä paljon
Aivan huikean hieno runo, ja erityisesti rakastuin tähän kohtaan: "ja maailman suurin sydän
oli näytteillä rintalastani alla
Pieni kun olen
se oli oikeastaan vähällä potea
ahtaan paikan kammoa"
Kerrassaan upea, vaikkakin utopistisen sekava, mutta silti hienoa runoilua. Sulla on uskomattoman uniikki tyyli kirjoittaa, koukuttava tyyli. Tykkään.
Nälkäisenä sitä ajatus juoksee kummia polkuja ...
Olin justiinsa aikeissa kirjoittaa, etten edes tahtoisi ymmärtää runojasi (kun eivät ne tunnu sitä vaativan) mutta sinähän sanoit sen melkeenkin itte.
Enpä yhtään ajatellut mitään työtapaturmia, ehh. Pidin ajoittain.. En siis joka kohdasta, mutta silti.. Mun on nälkä.
Kiitos.
Kuinka tyhjällä vatsalla pää voi olla noin täynnä mielikuvia. Pidin tästä paljon