Sä oot mulle ku taikaa,
unohdan sut taas joksikin aikaa.
Sitten sä taas ilmestyt ja sekoitat mun mielen.
Sä,jos kuka sekoitat sen.
Mutta siinä on yksi hiirenloukku,
nimittäin se,että kun sä saat mut koukkuun,
sä katoat.
Niin siinä on aina käynyt.
Ja niin siinä varmaankin tulee käymään.
Aina ja ikuisesti. Vaikka en tahtoisi niin.
Tahtoisin sun syliin, niin,
että musta tuntuisi että joku välittää musta.
Selite:
Noh.. Tällänen vaan.. :)
Saisko kommentteja??
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hm..
yleensä en pidä lainkaan runoista,
joissa on loppusointuja,
kun niistä tulee sellainen tunne, ettei sisällöllä ole merkitystä, vaan runoon on vain tungettu sanoja peräkkäin niin että ne rimmaa.
tässä ei sitä ongelmaa ollut, vaan tuntui, että ajatus on tärkein, eikä ne loppusoinnut. hyvä homma. ^^
Voii, miten ihana. Loistava otsikko, se jotenkin tiivistää tän runon yhteen sanaan.
Hyvin oot kertonu miten voikaan välittää toisesta tosi paljon, mutta silti vaan on epävarma.
Tykkäsin tästä, vaikka niinkun edellinenkin kommentoija, en oikein mäkään perusta loppusoinnullisista runoista, niin tässä oli taas poikkeus!
Toisaalta epätoivoa täynnä, toisaalta taas jotain hyvääkin toivoa, teit tästä kyllä jännän runon.
Loppu on ihanan haikea, ja tosi nätti. Lisää tälläsiä tänne.
(kannatti tulla kattomaan :) )
Tää on hieno!