Kannoit sylissäsi
ruohon kieliä,
aurinkoa ja purppuraa,
kokonaista metsää,
miten minusta olisikaan ollut sitä ymmärtämään -
Vaan toisinaan on niin - meidän on kadotettava, jotta löytäisimme,
eksyttävä, kyetäksemme saapumaan perille.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| perhosvaikutus | Yö ja päivä | 23.5.2026 | 2 | Runo |
| perhosvaikutus | Sydäntensä läpi | 23.5.2026 | 1 | Runo |
| perhosvaikutus | Mitä tekisit | 22.5.2026 | 3 | Runo |
| perhosvaikutus | Ja jotakin vielä syvempää | 22.5.2026 | 1 | Runo |
| perhosvaikutus | Luumu kukkii | 22.5.2026 | 1 | Runo |
| perhosvaikutus | Polkuja | 21.5.2026 | 3 | Runo |
| perhosvaikutus | Ruohon saatto | 21.5.2026 | 1 | Runo |
| perhosvaikutus | Viimeisen rajan jälkeen | 21.5.2026 | 3 | Runo |
| perhosvaikutus | Kuin metsän kautta kulkevan polun | 21.5.2026 | 1 | Runo |
Kommentit