Yksin huoneessaan hän seinään tuijottaa.
Kynttilän valossa yksin oman mielensä kanssa.
Pöydällään paperia ja kynä,
jopa mieltä vahvemmat aseet.
Hyllyn päällä kuva hymyilevästä
tummahiuksisesta kaunottaresta.
Hänkö siinä hymyilee?
Tyttö, jota enkeliksi kutsutaan.
Tuntee olonsa enemmän langenneeksi
kuin enkeliksi. Langenneeksi enkeliksi.
Silmiensä takaa, ~ Oi kunpa voisin kaivaa ne irti ~
Löytyy mieli, tahrainen mieli.
Satutettu ja pirstaloitu mieli.
Kuva hymyilevästä tummahiuksisesta
kaunottaresta alkaa vääntyä,
vääntyä vääräksi kuvaksi.
Kuvaksi langenneesta enkelistä.
Ei tyttö ole kai koskaan ollut yksin.
Aina on ollut kaksi heitä.
Mikael ja Lucifer.
He hallitsevat,
he päättävät.
Sinun kohtalosi.
Selite:
Viime aikoina tullut purettua tunteita yhä enemmän runomuotoon. Yksi henkilökohtaisimpia runojani.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen. Taidan lukea uudestaan :)