Siitä kun lähdit
päiväni hortoillessa
mörköjä kurkkiessa
päivän valossa
ja yön pimeässä
käperryin pieneksi
kovaksi kävyksi,
piikkiseksi nyytiksi
sisimmässäni piilottaen
hohtavan kirkkaan
oranssisen keltaisen
vaaleanpunaisen liekin
Oih, kuinka kaipaankaan
päivänsädettäni kaunista
joka harmaat päiväni
kirkastaa, ja yöni värjää
purppuranpunaiseksi, siksi
sua niin kovasti kaipaan
sinun oma hassu pöhkösi
rakastan sinua kovasti
Selite:
Kirjoitin pulalle kerran kun olin yksin kotona... hän oli viikon remppaamassa Lappeenrannassa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi