Reunassa,
kuoleman uhalla
katsojan silmiin sidottuna
elämä kerjää viimeistä pintaa
Katkeroituneet taustan rippeet
kiroilevat sanattomasti
vierain kielin.
Sävyjen tanssiessa laineilla
sinä luovutit
ja annoit maailman valita
käytitkö silkkiä vai säkkikangasta
Hopeoitu kuu
paljastaa kaiken
minkä yritit häivyttää
hätäisin vedoin
Vaikket halunnut
suruasi mukaan
viimeiseen horisonttiin
Se yritettiin peittää
jo kauan sitten
pohjamaalein
ja tärisevin käsin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo on täynnä yksityistä symboliikkaa, joita on turha yrittääkään tulkita yksi yhteen selkeäsksi tarinaksi, ja kuitenkin se on hyvin johdonmukainen, se kaikki on siinä maalauksessa.
Minulla on kuitenkin aavistus, että se käsittelee jotain ihmissuhdetta. Jotain lopullisuuden tuntua on "viimeisessä horisontissa", se on kuin elämän ja kuoleman raja!