Variksen laulu ei aukea sähkölinjan alla kulkevalle,
niiden risukehto keinuta vauvaamme uneen
Jos järvi antaisi silittää talven alaista pintaansa,
ehkä ymmärrys nousisi kylmästä
myös meille, jotka nokimme saamiamme jäänteitä
toistemme karuiksi käyneiltä kasvoilta
Ehkä olisi parempi kulkea ilman valoja
silloinkin kun se tarkoittaisi pimeitä polkuja,
sillä luonto kerran rakastaa meitä
samoin kuin me opimme rakastamaan kaikkea sen ympäriltä
Oksat kutsuvat puoleensa
ja minä menen
joka on tasainen kuin kohdun musiikki
Hetkeä ennen
luiset käteni kasvattavat kovan kaarnan
niiden risukehto keinuta vauvaamme uneen
silti me kuuntelemme
korvilla, joita pimeällä seuravat askeleetJos järvi antaisi silittää talven alaista pintaansa,
ehkä ymmärrys nousisi kylmästä
myös meille, jotka nokimme saamiamme jäänteitä
toistemme karuiksi käyneiltä kasvoilta
Ehkä olisi parempi kulkea ilman valoja
silloinkin kun se tarkoittaisi pimeitä polkuja,
sillä luonto kerran rakastaa meitä
samoin kuin me opimme rakastamaan kaikkea sen ympäriltä
Oksat kutsuvat puoleensa
ja minä menen
näette kuinka katoan metsän sieluun,
pohjan pauhuun,joka on tasainen kuin kohdun musiikki
Hetkeä ennen
luiset käteni kasvattavat kovan kaarnan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Kaksi viimeistä säkeistöä varsinkin kolahtivat.
Onpas mainio runoteos!
Jo tuo ensimmäinen kappale on pökerryttävän hieno. Kirjoittamisen taito on kyllä hallussasi.
Luulenpa kokonaisuuden tuovan ripauksen inspiraatiota omiin tekemisiini.
Sivut