Mikä suru, sinä kysyt
ja naurat kohti
aurinkoa
sinun syytäsi se ei kai ole
sadussa jossa ei ole
hyvää eikä pahaa
on kyllä uhreja
helvetin petturi
sun piti olla
kevät, kesä, syksy, talvi
ei kolme neljäsosaa
mutta minä en vain
pystykykene
hyvästelemään
sitä en ole tainnut koskaan oppia
haluan takaisin siihen satuun jossa
minuutit olivat arvokkaampia jaettuina
ja kyyneleeni eivät olleet vielä kokeneet
inflaatiota
takaisin sinne
luultavasti tiedätkin jo mutta
mulle se ovi Narniaan
on jokaisella
sillalla, junaradalla,
kerrostalon katolla
joka päivä
todellisempana
joka päivä
lähempänä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen ja Erityinen.
Pettymys koskettaa runossasi,
jossa myös tuntuu Toivo.
Surullinen ja haikea
Hienosti kirjoitettu erosurusta ja sen aihettuamasta pettymyksestä ja kipuilusta
lopun narnia vertaus on upea!