Sälekaihtimien siivut katoavat
Valo kuolee
En nouse en nouse
en nouse
En elä en elä en elä
En, en
En epäonnistu epäonnistumisessa!
Tätä en jätä kesken.
Tänään oli isänpäivä
Kukaan lapsista ei soittanut.
Tiistaina oli syntymäpäivä
Kukaan ei soittanut
Tai soitti sisko mutta
en vastannut hänelle.
Panin puhelimen kiinni ja tuijotin kattoon.
Laskin toisiaan jahtaavia siimaeliöitä
valojuovia
synapseja
galakseja enkä
saanut rauhaa niiltä
Laskin kahteentuhanteenkahteentoista.
Olin kuitenkin nukahtanut illalla.
Heräsin yöllä.
Katulampun valo osui peiliin, ja juuri siinä olit sinä.
Valkoinen, punainen, huojuva
Sinussa oli kamalaa aina.
Se tihkui pinnan alta.
Samanlaista kuin kolmevuotiaassa,
joka löytää lattialta neulan ja tunkee sen
kissan silmään ja vääntää ja
värisee kiihotuksesta, kun neula uppoaa ja
juoksee sitten äidin luo ja sanoo että
kissa puri ja kynsi ja siksi se nyt naukuu noin, äiti äiti
Sinä et ole äiti, et minulle
Sinä olet jotakin pahaa
Tuletko sinä aina siihen noin kun on yö?
Oletko sinä aina siinä ja tökit aivojani?
Olen keksinyt sinut. Sitten tapahtui jotakin. Lakkasit olemasta minä. Sinusta tuli hän, ja nyt minä pelkään häntä.
Huudan kello 04.32 että hän-sinä voitit.
Hän-sinä veit minulta sielun
Hän-sinä saatanan anima
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lumoava, hyvä.
Hyvää syntymäpäivää.
Vaikuttava.
Anima on sielu italiaksi, feminiininen sana.
G. C. Jung puhui animasta miehen psyyken naisellisena puolena ja vastaavasti animuksesta naisen psyyken miehisenä osana. Jung tuskin tarkoitti, että kannattaisi lähteä etsimään tätä omaa sielunosaansa konkreettisesti toisesta ihmisestä, mutta minä olen tällä tiellä edelleen. Kaikki runoni tällä saitilla kertovat yhtä aikaa sekä itsestäni että hänestä, johon itseni sekoitin ja rikoin.