Katseeni eksyy toisinaan,
väärää polkua johtamaan.
Kauas silmistä ystävän,
luokse metsän pimeän.
Olet auttanut minua tähänkin asti,
kiipeämään polkua mukanani kallis lasti.
Reppu täynnä kiitosta, sydän hellänä rakkaudesta.
Muuta en uskalla edes toivoa,
tarvitsen pelkästään tätä kaikkea.
Vielä jos uskaltaisin tämän sinulle kertoa,
antaa vihdoin tarvitsemaasi vastarakkautta.
Tämän päivän koittaessa,
tumman tähtitaivaan loistaessa,
en halua kulkea polkujani yksin enään,
vaan käsi kädessä, yhdessä, pimeään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa tulkintaa, kosketti henkilökohtaisesti sanomallaan!