Vietit aikaa kanssani minun,
Kunnes huomasin, että olenkin sinun.
Polvistuit eteeni kertoen:
Sinä vain, olet ainoain.
Silmäni kostuivat kyyneliin iloisiin,
Lumouduimme toistemme onnellisiin katseisiin.
Nyt koskaan en irti tahdo päästää,
Sinä vain, ajatuksissani järjen säästää.
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä |
Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Peilikuva | Rakastatko | 12.8.2011 | 1 | Runo |
| Peilikuva | Kanssasi | 9.8.2011 | 1 | Runo |
| Peilikuva | Epätoivo | 29.8.2011 | 1 | Runo |
| Peilikuva | Arvostus | 20.8.2013 | 1 | Runo |
| Peilikuva | Tekosi | 24.8.2011 | 1 | Runo |
| Peilikuva | Rakkauden tunteen muuttuessa rakkaudeksi | 7.2.2012 | 0 | Runo |
| Peilikuva | Tunne | 10.8.2011 | 0 | Runo |
| Peilikuva | Äiti | 13.4.2015 | 0 | Runo |
| Peilikuva | miksi | 30.8.2012 | 0 | Runo |
| Peilikuva | Hiljaisuus | 11.10.2011 | 0 | Runo |
Kommentit
Aivan ihastuttavan kaunis ja suloinen rakkautta täynnä oleva runo:)