Taas tähän kärrynpyörään jouduin,
vielä edellisestäkin kierroksesta toivun.
Miksi jouduit taas lähteä?
Yksin,
kuvaasi katsellen saan tyynyyni itkeä.
Kotia kun saavuin,
eteisessä jo tunteisiini suuriin kaaduin.
Näin lasisi pöydällä, vieressä mun,
mut nyt oli vain tyhjä paikkasi sun!
Kyynel silmin kierrän talon kokonaan,
en voinut arvatakkaan kuinka vaikeaa..
olisi palata taloon tyhjään,
missä yksin tämän ajan nyhjään.
Voi kulta mikset jo palaa,
mua kovasti halaa?
Makuhuoneessa kuulen vieläkin hengityksesi,
vaikka nukutkin kilometrien päässä,
tyhjä on nyt puolesi...
...ehkä nukuhdat sinäkin ikävässä...
Selite:
Ei ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua ja nyt kun kirjoitan, taas tutusta aiheesta, valitettavasti näin... runoksi tuota ei nyt oikein voi sanoa, mutta tunteita taas purkamaan piti päästä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
