Juoksen kauas
Niin kovaa kuin jaksan
Voimia ei ole
Mutta luotasi on pois päästävä
Mitä lähempänä sinua olen
Sitä enemmän tuskaa tunnen
Muistot minua runtelee
Katseesi kaiken minussa tappaa
Miksi siis en mitään muuta toivo
Kuin olla sylissäsi
Antaa sinun minua satuttaa
Tuskallasi rakastaa
Olenko olemassa ilman sinua
Onko sinua ilman minua
Juoksenko siis luoksesi
Pakoon vaikka yritän
Syliisi taas lankean
Selite:
Inspiraatio musiikista ja vanhoista muistoista
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja koskettava, todentuntuinenkin. Elämä on joskus kovaa, mutta elämä olisi tylsä peli, jos kaikki haaveet toteutuisivat - kuin jousenet tyynellä vain uisivat. (mulla on vähän tohon liittyviä mut eri näkökulma, mm. mun eka runo täällä: "Sinä minulle")