Tämä oli juuri niitä päiviä,
jolloin ei halua mitään.
Kaikkein vähiten sitä, ettei halua mitään.
Sitä yrittää itse synnyttää ikävänsä,
mutta kun sen laskee limaisena rinnoilleen,
tajuaa, että puolet puuttuu.
Juuri se puolikas, mikä on niin kitkerä, että se syövyttäisi heppoisen imukupin.
Ja kun näkee kaupassa näköisesi pojan
ja suuttuu siitä, ettei se katso takaisin-tai pikemminkin siitä, ettei tiedä, onko helpottunut vai pettynyt-
ei saa otetta edes turhautuneisuudesta.
Selite:
Anteeksi toinen säkeistö,se on hiukka ällöttävä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi