Hiljaisuus

Runoilija Trollkin

mies
Julkaistu:
23
Liittynyt: 30.4.2004
Viimeksi paikalla: 25.8.2019 17:06

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
16.2.1988

"But silent let me sink to earth, with no officious mourners near; I would not mar one hour of mirth, nor startle friendship with a tear"
 
Aarnimailla kurja elää, miettii eloaan,
ei aatosten ääniä kestää saata
Ryysyis' tautisen itkee, kynsii kasvojaan,
takoo verisin nyrkein maata

Mielen mursivat häpeä, yksinäisyys,
eikä hiljaisuus enää koskaan palaa
Kumaraan painaa surun pysyvyys,
yksin kärsii, kärsii salaa

Kerran korppi kuuli itkun tuon,
oksalle kävi puhuakseen kanssa ruojan:
"Usko sanaani, sulle hiljaisuuden suon,
kivulta, itkulta, surulta suojan"

Korppi loittoni neuvonsa sanottuaan,
kuin varjo ivasta raakkuen
Eikä itke enää kaipaustaan
hahmo päässä köyden, hiljainen
Selite: 
Kipua ja kaipausta, talvi lähes tappoi minut. Kesästä ei ole kyllä tulossa juurikaan parempi.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kunpa kevät olisi hyvä, kohti parempaa kesää.
Runo on erittäin karu, mutta kaunis. Kivoja loppuriimejä ja hyvin jaoteltu teksti. Kauniisti lopetettu runo. peukutus.
Kiitos kommentistasi. Näköjään kotimainenkin kieli alkaa taittua uudestaan kun riittävän pahasti ahdistaa. Talven aikana kirjoittanut kaksi riimiteltyä suomeksi enkä edes muista koska viimeksi. 10 vuotta sitten ehkä.
Ahdistus on kyllä oiva motivaattori! Jatka ihmeessä, odotan innolla tuotoksiasi!

Talvi voi olla rankkaakin rankempi :(

Hyvän runon kirjoitit,
luonto lintuineen opastaa, ja lohduttaa.

Apua. Tämä on juuri niin voimakas kuin mikä tunnelataus siihen on sisällytetty kirjoittaessa. Kylmätväreet, ahdistus, hätä, lopullinen ratkaisu. 

Upea tämä kuitenkin on, mitä kielikuvia ja sitä kautta mielikuvia. Pidän kovasti. Hyvä mun veli. 
Syvää tekstiä..kohtalokaskin runo.
Huh. Miähän melkein hukuin tähän. Tuskasta ja eksyksissä olosta syntynyt riipivön upea teksti .Joo. hieno on. Ei enempiä kehuja, ettei ala pissa nousta .*g* 
Ja hei, onnea tätäkin kautta, veli. 
 

Käyttäjän kaikki runot