Kiviset kasvot,
taipuneet eivät hymyyn,
eivät aikoihin.
Kasvot unohtivat,
mitä hymy on,
mitä onni on.
Sitten kerran,
tähtisilmiin katsoivat.
Nuo kasvot kiviset,
sulivat, hymyyn taipuivat.
Aika näyttää, jäävätkö ne
iäksi hymyilemään,
vai särjetäänkö ne taas.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi