minä synnyin päärynästä, siemenkodan hämärästä
katsoin huonetta, henkeni majaa, etsin sinua, seinää ja rajaa
tyhjää, pimeää…
painava taakka tuntui päästä päkiään saakka
pakenin painoa parempaan valoon; turuille, toreille, vieraaseen taloon
vaan silti se ikävä piiskasi sieluun, painoi ja palasi ja takertui nieluun
ei sydäntä jättää noin jäisesti saisi, kuin kerran ruumiini jättää sen taisi
niin käperryin, käännyin, vinoksi väännyin
mietin ja mietin, ehkä löin yli
kun häipyi valo ja tyhjeni syli
ja päätin palata, halata sydäntä syvään ja vaipua onnentunteeseen hyvään
niin astelin, kastelin kukkaset polun, ja vesi se täytti mun jokaisen solun
kuin päärynä kasvoin ja kypsyin kesän
ja syksyllä rakensin paremman pesän
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana!
Nimi hyppäsi esiin ja onneksi luin.
Kiitos (:
Ihana!
Nimi hyppäsi esiin ja onneksi luin.
Kiitos (: