Piti vielä pari yhteistä askelta ottaa, vaikka välillä eri polkuja kuljettiinkin. Niin kauan me toisemme tunnettiin, välillä olit kuin kaksonen, niin kuin olitkin.
Jos totta puhutaan niin välillä ärsytit, toisinaan paras ystävä maailmassa. Olit ladun tekijä, menit edellä lumihangessa että saisin kävellä jalanjäljissäsi perästä.
Jossain vaiheessa ne erkanivat, silloin tällöin jatkoivat yhtä matkaa. Nyt jätän taakseni vain omia jälkiäni, sinun loppuivat lyhyeen, aivan liian lyhyeen, kuin pisara veden pintaan, ne katosi niin.
Selite:
Jussi 18.06.1990 - 11.02.2009
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja koskettava runo.