Kesä koitti Pohjolaan
valon toi se tullessaan
viettämään lepoaan
lähtivät tähdet
veivät mukanaan
räiskyvät revontulet
valot toiset taivaiset
Orion, metsästäjä rohkea
enää ei jahtaa
Isoa Karhua
tuttua Otavaa
Orionin osa tää
Viikate Väinämöisen
viettää kesää
teräänsä liipaten
Ei hännänpää
Karhun Pienen
näytä paikkaa pohjoisen
on Pohjantähti sen
näyttänyt kulun
suunnan talvisen
nyt kompassina on
loiste auringon
On Joutsen jo pesällään
Sirius kiillottamassa kilpeään
katsoo Kefeus
valssia Kassiopeian
kulkee Pegasus
käsi kädessä Andromedan
Ja Mars punaposkinen
toisinaan niin sotainen
viettää aikaa kanssa tähtien
On valta auringon
yöt valoisat suven
mut aika kun koittaa elon
tuo tähdet tuikkeen taivaisen
takaisin kanssa Seulasten
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kauniisti olet ja taitavasti runoillut
Tää säväytti hienosti runomaailmaa. Runo on erittäin onnistunut tähtikuvioiden nimien tullessa sujuvasti esille. Niin on muutkin runosi erittäin hienoja.
Ihunaa..ihunaa ja ihunaa :D
Elämäni ensimmäinen runo, joka kertoo tähdistä. Tässä on taatusti ajaton sanoma. Mekin olemme tähtien sukua. Olet taitava kirjoittaja.
Tähtitiedettä=)=)
Minuun iskee kin tuhat salamaa..
Kaunista,kertakaikkiaan!
oikeassa olet, niin oikeassa.
Kauniisti kerrot tähtikartasta:)Mie nähnyt myös Lapin yöttömän yön,ei unta malttaisi saadakaan:))
Jo joutui kaamos väistymään/valolle tilaa antamaan..
kirjoitit todella kauniisti kevään tulosta pohjoiseen