Tukahdutettuja tunteita
elämäsi onnenpyörissä
eihän sinulla ollut yhtäkään viimeisteltyä syytä
nostaa niitä esiin
sehän olisi ollut sinulle yhtä helppoa
kuin sujauttaa sydämesi viidennen vastaantulijan taskuun
ja rakastua sitten iltapäivän bussissa
ulkokuori silti kunnossa
yritä vain
se katoaa silti uudestaan
ja palaa silti uudestaan
tunne kuinka katkeroidutaan
söisit sydämesi
jos vain joku osaisi saattaa sen tarpeeksi syvälle kurkkuusi.
Selite:
<em>Todellakin söisit.</em><br/>
<br/>
Onko tässä enää minkäänlaista tasoa?<br/>
<br/>
Ne hetket vaan hävittää.<br/>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
rakastuin tuohon sydämen sujauttamiseen vastaantulijan taskuun, ja tähän runoon yleensäkin, sun sanoihin. jotenkin tämä oli pakko lukea useamman kerran ja joka kerralla tämä muuttui vain hienommaksi.
oi, upea.
vähän jotenkin lapsenomainen ja silti sellaista todellista puhetta, katkeruutta ja kipuja.
tunnetta kun se toinen satuttaa ja on siltikin vain ihana.
<3-
voi, tämä on todella upea.
kaunis, ja jotenkin herkkä,
vaikka katkeruuttakin tässä on.
ihana.
Ugh, en niin haluaisi olla runosi. Oon lukenu tän vaikka kuinka monta kertaa, mutten oo keksiny mitään sanottavaa. Nyt harmittaa, että oikeesti löydän itseni jostain runossasi.
Hassua, sun runos oikeesti harmitta mua. :D
Ihana se on, täyteläinen, muttei liiaksi. Tasoa löytyy paljonkin, silti olen rakastunu sun joihinkin runoihin myös enemmän.