Poissa

Runoilija VarjoRatsastaja

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 9.3.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Ei ole enää kiire
ei mihinkään,
aamun valjetessa Taivas aukeaa
ja on niin tyyntä ja rauhaisaa

Ei ole enää kipua, ei kyyneleitäkään
elävät huokaa, se on ohi
mutta suru, se on tyhjä ja pohjaton
se jää, eikä lähde pois, ei milloinkaan

Niin vanhakin nuortuu,
rypyt pois katoaa,
hymy on ikuista, silmät sulkeutuu
kun valkea liina kasvoille lasketaan

Me nuoret veisataan, vaikka kurkkua kuristaa
jotta kirkko kaikuu, ja vielä kerran kuulet: osataan mekin laulaa
kun multa iskeytyy arkun kanteen
ja ääni kumahtaa

Ja kun kumpu katoaa, tulee hiljaisuus, viimeinkin
jäljelle jää nimi, joka kiveen hakataan
kielot koristavat hautaa
ja kynttilä, se palaa, eikä sammu, ei koskaan, ei se milloinkaan

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Pysäyttävä, kaunis ja haikea runo. Pidän todella.

 

Käyttäjän kaikki runot