Yksi pikku juttu

Runoilija Samuel

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 2.6.2022
Viimeksi paikalla: 7.12.2022 17:24

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
11.3.1981

 

Olipa kerran hauska pikku juttu. Se oli niin pieni että sitä ei lähes tulkoon edes näkynyt! Se oli pieni ja pyöreä ja jos siitä näki vilauksen, se katosi ja ilmestyi sitten yllättäen ihan toiseen paikkaan ja täysin eri värisenä. Pahinta jutussa oli, ettei siinä ollut paljoa järkeä. Se poukkoili paikasta paikkaa täysin holtittomasti, ilmestyen siellä, pompaten äkkiä tuonne, ja pudoten äkkiä ylhäältä sinapinkeltaisena. 

Jutun metsästys oli mitä mainioin ajanviete, koska sen seuraaminen oli, jos ei mahdotonta, niin ainakin niin vaikeaa, että sen pään etsinnän sijaan tyydyttiin vain kilpailemaan, kuka pystyi seuraamaan mokomaa pisimmälle. 

Sillä oli kuitenkin olemassa myyttinen toinen pää. Uskokaa tai älkää! Näin luotettiin ja uskottiin niin lujasti, että varsinainen olemassaolo oli oikeastaan täysin akateeminen.

 

 Jos juttu olisi projektoitu avaruudellisesti kaksiulotteiseen koordinaatistoon ja valittu kolmanneksi akseliksi aika, se olisi näyttänyt rikkinäiseltä serpentiinikerältä, joka löytyy puoliksi palasina tuiterissa aamu neljältä kotiin hoipertelevan ylioppilashattuisen tädin käsilaukusta vappuauringon ensimmäisten säteiden kurkkiessa sälekaihtimien välistä makuuhuoneeseen.

Ihmiset etsivät juttua kuka mihinkin tarkoitukseen ja kuka milläkin asialla, eri kohdissa elämää. Hetken aikaa kaikki näytti erittäin selkeältä mutta sitten äkkiä tuntui että olit päätynyt täydelliseen umpikujaan ja jutusta ei näkynyt enää jälkeäkään.

 

Itse asiassa, koska juttu oli niin sikkuralla ajassa ja paikassa, että se saattoi käydä mutkan nakkikioskilla kahdenpäivän päässä ja palata takaisin lumiseen talvi-iltaan 1924, kun pulkat tulivat mäkeä alas kuin punaiset salamat, suurin osa ihmisistä jotka nytkin haahuilevat kadulla tietämättä varsinaisesti minne ovat menossa ja istuskelevat lähikapakoiden pulpettipaikoilla, enimmäkseen ovat juuri hukanneet missä viimeksi näkivät juttunsa tai intensivisesti ovat juuri  seuraamassa samaista  juttua sen odotettuun seuraavaan ilmaantumispaikkaan.

Juttu oli jopa ihmiskunnalla hukassa siinä määrin, että päätettiin yhdessä saada koko hommaan joku roti ja perustettiin erilaisia komiteoita, jutunmetsästyskerhoja ja klubeja, joissa vaihdettiin muistiinpanoja jutun esiintymispaikoista ja ajoista. Ne olivat tosi tehokas tapa saada juttu kiinni itse teossa. 

Kirjoitettiin kirjoja ja laadittiin kaavioita. Jotkut halusivat ehdottomasti piirtää karttoja, mutta realisteina muistivat piirustaa hirviöitä sinne missä kartassa oli epäselvyyksiä jutun todellisesta luonteesta. (Jotkut pitivät paljon enemmän näiden hirviöiden katselusta kun varsinaisista kartoista, joiden piti antaa elintärkeää tietoa jutun olinpaikoista, mutta heistä ei niin välitetty, koska ne eivät auttaneet muita tärkeässä juttujahdissa.)

Viisaat miehet ymmärsivät että jutun näennäinen satunnaisuus oli pelkkää silmänlumetta ja että jos keksittäisiin sopivat säännöt, juttu olisi helppo aidata niiden sisään ja sitten kaikki pystyisivät kokoontumaan katselemaan juttua sen luontaisessa ympäristössä, vähän kuten eläintarhassa katsellaan simpansseja ja harmaaparrat kokivat hekumallisia vavahteluita syvällä kehossaan joka kerta kun saatiin rakennettua taas yksi seinä rajaamaan jutun esiintymissatunnaisuutta aika-avaruudellisessa ympäristössään.

Lopulta juttu rajattiin, saarrettiin nurkkaan ja otettiin kiinni. Se silitettiin isolla silitysraudalla suoraksi, että sitä olisi nyt helppo seurata.  Tartuttiin sitä tiukkaan toisesta päästä ja käärittiin rullalle nippuun. Laitettiin se esille kaikkien nähtäville.

 

Sitten mentiin yhdessä kaljalle.


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvä kertomus, uusi tarina odottaa, tämän tarinan lopun jälkeen.
 

Käyttäjän kaikki runot