Sydänlampi

Runoilija Blanco

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 1.3.2004
Viimeksi paikalla: 14.2.2024 15:51

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
3.7.1986
Facebook:

Vielä löytyy toista kirjaani Marionettia, sekä uusinta Marilyniä. Kysele ihmeessä jos kiinnostaa, hinta 20e, sisältäen postikulut.
 
Myrskyni on laantunut,
mereni kutistunut lammeksi.
-jollainen se on varmaan aina ollutkin
vaikken rantaa aaltojen takaa nähnytkään...


Oloni on epätodellinen
enkä osaa olla etsimättä pyörrettä joka imaisee minut
-vain koska olen päättänyt luottaa tyveneen.

Muistin syövereistä maistuu suola
joka sokaisi silmät korkeilla aalloillaan.
Tukki korvat huumaavalla pauhullaan ja vei puhekyvyn hetkeksi.
Kauhon yhtäkkisen pelon vallassa käsin, vaikka tarjolla on nykyisin airotkin.

Airot, jolla pääsisin minne mielin
mutta haluni on olla tässä, oman lampeni lumpeena.

Oloni epätodellisuudessani odotan silti pyörrettä,
mutta se ei tullut tänäänkään.
Ei kuulu pauhua, ei sokaise vesi.

Olen turvassa tänäänkin.


Muistona hienoinen jälkimaku
viimeisen myrskyn synnyttäneestä merisairaudesta.
Mietin, kauankohan tätä kestää?
 
Selite: 
Myrskyn jäljet ovat vieläkin toisinaan havaittavissa.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Elämä voi todellakin joskus heitellä, kaikesta selvitään.
Hieno runo, josta itselle tulee mieleen rakastamisen ja elämisen haasteet. Kuinka sitä nuorempana kaipaa haasteita, tekee kaarnalaivoja ja tuohipurjeita, heittää ison kiven lampeen ja katsoo miten se oma tekele pärjää aaltojen voimien keskellä. Vanhempana sitten huomaakin joku päivä itse makaavansa rannalla kun meren voima olikin liikaa eikä se oma vene kestänytkään niitä meren kuohuja ja pärskeitä. Ja kaipaa sitä rauhallista sydänlampea, jossa rakennella niitä uusia ja kestävempiä veneitä ja laivoja :)
 

Käyttäjän kaikki runot