Elämämme juottotuvassa
kahmalokaupalla käsiä,
juomassa viimeistä viintä
sen loppumisen pelosta,
sen juomisen ilosta.
Yhdeksäs elämä menossa,
kissana peltikatolla.
Peurana ajovaloissa.
Ja minä voin esittää, kuin en tuntisi
sitä veresi tummaa kuohua,
järjen kauaspakoa.
Elämäsi janoa
viimeisellä kerralla.
Elämämme juottotuvassa,
perimmäisessä nurkkapöydässä
en juo viintäsi,
en yllä avuksi.
Yhdeksännelle kierrokselle,
olen silti olemassa.
Varmana ja vakaana.
Osanani olemassa.
Olla kuin tyyntä myrskyssä,
koivuna katveessa.
Hiljaa mutta vastassa
Kaukana mutta kohdalla.
Selite:
.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaksi sanaa. Lohtu. Kiitos.
Sivut