Säälittävä syksy

Runoilija sinatra~

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 15.2.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Juna ei koskaan tullut. Tai juna tuli muttei miestä sen sisältä, siis sama kuin ei olisi tullut ollenkaan.

Aseman kellotorni näkyi Minjan ikkunaan asti, viisarit olivat tänään ohuesta sumusta epäselviä ja tavallista kauempana. Kirkkaana päivänä ne kertoivat ajan sekunnilleen. Oli Minjalla omakin kello, se oli isoäidiltä muinoin peritty ja peitti suuren osan seinästä. Isoäidillä oli ollut huono näkö, ei olisi viimeisinä päivinään nähnyt aseman torniakaan, saati sen viisareita. Asuntokin olit ollut isoäidin. Asunnossa oli korkeat huoneet, kattoon asti ikkunat ja leveät ikkunalaudat. Talvella niillä ei voinut istua, sillä ikkunan raoista käyvä tuuli teki kiviset ikkunalaudat huurteisiksi, mutta nyt olikin myöhäissyksy ja istuminen kävi oikein hyvin

Minjalla oli sylissään rasia kookossuklaapalloja. Hän oli ostanut ne aiemmin päivällä hetken mielijohteesta, vaikkei pahemmin pitänyt kookoksen mausta. Makeisosastolla oli tuoksunut tutulta, se oli se kookos siitä kookossaippuasta joka Minjalla oli ollut kerran mukanaan kun oli matkustanut.

Ikkunalaudalla Minjan vieressä loikoili harmaajuovainen Kissa levollisen näköisensä hiljaa kehräten. Kissa oli jo vanha, vietti eläkepäiviään ja oli loikoilunsa ansainnut. Lähikortteleissa sillä oli lähes voittamattoman tappelijan maine: vain kerran oli hävinnyt eräälle ulkopaikkakuntalaiselle vierailijalle. Menetti häntänsä silloin, oli tullut kotiin luimistellen ja vasen korva repaleisena, komean hännän tilalla tyhjää, pelkkä tynkä oli jäljellä.

"Sinäkin siinä vain mouruat", Minja sanoi, yritti nähdä kaukana olevan kellon viisarit eikä katsoa Kissaa. Joskus Kissan näkeminen ahdisti häntä, nyt sen kuvajainen heijastui ikkunasta vaikka Minja yritti olla sitä näkemättä.
"Et kaipaa katkennutta häntääsi, et osaa ikävöidä, se on sinun vikasi." Kissa vaikeni ja alkoi nuolla käpäliään.
"Vaikka mitä sitä ikävöimään. Omistaminen on niin häilyväistä, ja melko typerääkin kun se vain johtaa ongelmiin ja aina haluaa lisää omistettavaa, vaikka silloin tällöin tuntuisikin, että ei minulta mitään puutu."

Kissa hyppäsi alas ikkunalaudalta ja suunnisti huoneen toisella laidalla olevaan pehmeään nojatuoliin. Se oli käynyt saman keskustelun aiemminkin ja olisi tahtonut, että siinä päästäisiin jo lopputulokseen.

Minja seisoi laiturilla kolme, sateenvarjo kädessään. Ei satanut, mutta saattaisi sataa. Alkusyksyn ilta oli jo vähän hämärä ja vähän viileäkin, mutta ei se haitannut sillä hetki sitten oli kuulunut tuttu ääni särisevänä ja kaikuvana, juna saapuisi kohta, saapuisi laiturille kolme. Minja hymyili ja mietti millaista oli ollut viikko sitten. Hän oli ihan sattumalta mennyt, huviksensa hypännyt junaan ja perillä istahtanut Aurajoen vinolle rannalle katsomaan hetkeksi kesän viimeiseksi nimeämäänsä iltaa. Yöksi hän olisi mennyt serkullensa, mutta ei sitten mennytkään kun tapasi jonkun muun. Kahden päivän päästä Minja oli lähtenyt takaisin, ollut niin onnellinen että vahingossa pakkasi toisen hammasharjan mukaansa ja unohti omansa lavuaarin reunalle. Oli se oikeastaan melko romanttista, puhelinnumeroiden sijaan vaihdettiin hammasharjoja ja luvattiin nähdä sitten syksyllä laiturilla kolme.

Juna tuli oikeaan aikaan ja oikeasta suunnasta. Se hidasti ensin ja pysähtyi sitten, avasi ovensa ja ihmisiä tuli vaunuista ulos ja sitten toisia meni sisään. Minja odotti kunnes juna oli jatkanut matkaansa Ouluun, oli kiertänyt koko aseman ympäri ja vasta sitten kävellyt kotiinsa.

Minja sai hypättyä alas ikkunalaudalta. Kookossuklaasta oli tullut jano. Keittiön hanasta ei tullut kylmää vettä, joten hän meni kylpyhuoneeseen täyttääkseen lasinsa. Kylpyhuoneen valo oli karu ja niin oli kylpyhuonekin, sillä Minja ei ollut jaksanut siivota pitkään aikaan, ikuisuuteen melkein. Lavuaarin reunalla oli vieras hammasharja jota Minja ei tahtonut käyttää. Hän ostaisi uuden.

Minja täytti lasinsa ja tyhjensi sen saman tien kaakelilattialle, toisti monta kertaa kunnes lattia oli kauttaaltaan vedessä. Kookossaippuapurkki suihkuverhon takana oli melkein tyhjä, Minja avasi sen korkin ja tyhjensi lattialle, laskeutui sitten itse polvilleen ja alkoi luututa hammasharjalla kaakelien välejä valkoiseksi.

Selite: 
Nimi lainattu SMG:ltä paremman puutteessa. Koulun kirjallisen ilmaisun kurssin harjoitustyö, jossa kerrattiin kerronnan keinoja (dialogi, takauma, suora kerronta ja kuvaus).
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot