Luovuus haihtuu epätoivoon

Runoilija Ristiinnaulittu

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 13.2.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

This is the end of days and I am the reaper.

Runoilu taisi alkaa vuodesta 2004. Ja en usko jumalaan, jotkut voisivat niin luulla nimimerkistä.
 

Tunne viiltää tärykalvoja
painaa päätä maahan
ja kuristaa kaulavaltimoita

Ei ole ketään tarttumassa raajoista,
vetämässä pinnalle verisistä haaveista
Kuinka huomaamaton ihminen voikaan olla
kun huuto on vain vienoja pisaroita kaakelilattialla
kynsiä uppoutuneina kämmeneen
ja hampaita rohtuneilla huulilla

Kuoressani apaattinen haamu
pelkää valoa liikaa edes vilkaistakseen
Kokemus kertoo ; siellä ei kukaan kuitenkaan vastaa
eikä auta ahdingosta

Se iskee vasten kehoa
ja musertaa alleen
Eikä minulla enää ole
kuin nämä tyhjät seinät

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

kaikessa heikkoudessaan vahva tunnelma. pidin paljon.

Miten hienosti runosi herättää epätoivon melkein käsin kosketeltavaksi. Se maalaa mieleeni synkän, ristiriitaisen ja hyvin elävän kuvan ihmisestä vailla toivoa keskellä elämän myrskyjä.
Paljon olen samantyylisiä runoja lukenut, mutta tämä on ehdottomasti yksi suosikeistani. :)

 

Käyttäjän kaikki runot