Kuuvuori // sidoksissa novelliin "Sulje silmät"

En lupaa mitään.
En koskaan lupaa mitään - ainakaan asioita, joita en voi pitää.
Miksi laitoit minut lupaamaan?

"Haha – hei kuule... älä koskaan jätä mua, jooko? Se viime kertanen pelästytti mut tosi pahasti."
”Ei älä vaan koita vaan vanno... jooko...”

Ja minä lupasin.
Olin hölmö ja lupasin.
Ryhdyin tekopyhäksi ja lupasin.
Lohdutin ja lupasin, en ajatellut ja lupasin.

"hei... ookko sä okei?"

Ja minä nyökkäsin, hymyilin, ihailin olemustasi vaikka tiesin sen olevan väärin.
Tiesin, että näin julmaa valhetta et antaisi anteeksi.
Tiesin, ettet antaisi anteeksi itsellesi etkä tosin myöskään minulle.
Et kellekään - jäisit katkeraksi sekä vihaiseksi olennoksi. Sinusta tulisi pelkkä kuori siitä, mitä olit
joskus ollut.

"olen okei. nähdään huomenna?"
"joo! et sitte tuu myöhässä, muista et meillä on tanssitunti aamusta."
"muistan. nähdään. heippa."

Niin helposti valehtelin.
Niin helposti olin mennyt lupaamaan.
Niin helposti rikoin lupaukseni.
Niin nopeasti tuhosin tulevaisuutemme.
Niin nopeasti sammutin oman valoni.

Kuuvuori on kaunis paikka.
”Rakas. Kerro minulle, mitä sinä näet sulkiessa silmäsi. Sillä minä en näe enää mitään.”