Katson, mutta en näe

Kyllä varmasti kaikki aistit toimivat, jos on terve.

Äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä, samaa olen minäkin usein pohtinut. Mielestäni on hyvä merkki kun ihminen näitä pohtii, silloin ei ole sydän katkera, ei kovettunut. Kuunteleminen niin kovin tärkeää, toisen ihmisen kuuleminen hänen sanojen takana: että en jäisi kiinni vain sanoihin, olisin oikeasti läsnä, oikeasti pyrkisin ymmärtämään mitä hän sanoillaan tarkoittaa, ja enemmänkin: aistisin hänen sisimmän sanojen takana, hänen ainutkertaisen elämän, sitä kunnioittaisin silloinkin - ja aivan erityisesti silloin - kun asioissa olen hänen kanssa eri mieltä, kun hän ei ehkä minua siedä, kun hän ehkä valehtelee asioistani selän takana. Äärettömän tärkeää tiedostaa. Loppuajatuksen voi myös ilmaista monella tavalla. Runossasi koen sen niin, että olen elossa, mutta olenko todella, olenko läsnä. Toisaalta sen voi sanoa myös tässä järjestyksessä: Olen, mutta elänkö? Hyvä.