Sotilaat

Paperilla kaikki on helppoa ja näyttöruudulla, mutta elämässä vaatii niin kovin paljon työtä, itseensä menemistä, oman elämän alttiiksi asettamista. Eräs iäkäs ystäväni vapautui tappamisesta talvisodan aikaan, ei suostunut ottamaan kivääriä, ja hänet lähes ammuttiin upseerien toimistossa sen vuoksi, mutta lähetettiin sitten oikeuteen ja vankilaan. Hän kuitenkin kesti sen ja oli vankilassa suureksi avuksi ja siunaukseksi useille eri syistä tuomituille. Niin tapahtui koska hän oli sinut itsensä kanssa ja sen kanssa mihin uskoi. Toisaalta, jos kaikki Suomen sotilaat olisivat vapauttaneet itsensä tappamisesta, olisimme joutuneet Venäjän alaisiksi. Vaikea asia. Pidän runossa tuosta "yhden kerrallaan". Vihasta ja kostonhimosta voimme jokainen ainakin vapautua, henkilökohtaisesta sotatilasta niitä vastaan jotka on meille tehneet pahaa tai joita emme voi sietää. Mielestäni kaikki lähtee siitä. Oman jäyheyden murtumisesta. Hyvä runo.