Kaukaisuus

Runoilija Mooses

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 11.9.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Muistatko yhä,
kuinka itkit olkaani vasten
kuinka tuin sinua
pidin sinut pystyssä
siihen asti
että pärjäät yksin.

En suunnitellut lähteä
en aikonut satuttaa
mutta en voi mennä takaisin
aikaan, jolloin kaikki oli hyvin
anteeksi kulta...

Jokaikinen ilta, kun painan pääni tyynyyn
ajatukseni katoavat sinuun
silmäni peittyvät kyyneleiden vanaan
Ikävä sinua...

Muistatko vielä ne hetket
kun suutelimme
auringonlaskussa
vain me kaksi
yhdessä ikuisesti
tai siltä se tuntui

ne kaukaiset muistot

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Haikeaa muistelua menneestä ajasta.Hyvin kirjoitettu runo.

..hetkellistä monesti on se "päihtymys" mitä ihminen toisesta hakee/saa.. Tietty muutamia onnekkaita mahtuu aina joukkoon, asioita mitkä kestää.. Mutta, ikävän harvinaista näyttää olevan se "ikuinen rakkaus" mistä puhutaan..

 

Käyttäjän kaikki runot