Päähän sattuu,
silmäkulma auki
hyvä olo
henkinen vaihtunut fyysiseen
kipu
vihaat minua
vihaan itseäni
vihaan maailmaa
rakastan ystäviäni
jotka pitävät minusta huolen
kun jälleen ikävöin sinua
en taas tiedä mitä tehdä
en tahtoisi jatkaa
mutta jatkan matkaa
elämän loppuun
kunnes makaan arkussa
yksin
niinkuin se on tarkoitettu
Jokainen naula
hitaasti painautuu
tammiseen arkkuun
joka elämäämme kuvaa
lopulta sulkeutuu
kokonaan
jäämme yksin
hyvästelemme rakkaamme
jälleen kerran
haluan hyvästellä itseni
mutta en voi
pakko on jatkaa
se on lupaus
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä saa miettimään. Luomaan uuden runon, jatkamaan... "En tahtoisi jatkaa..., Kokonaan jäämme yksin..., Pakko on jatkaa/se on lupaus" Sanoisinkin, että kaikessa monimuotoisuudessaan se onkin oikeus, elää OMA elämämme... Hieno runo, pidän kovasti.